Se oli vuonna 1923 ... Kun isällä on hammassärky
Suomi-Filmi Oy 1969
Kari Uusitalon kokoama <i>Se oli vuonna 1923 ... Kun isällä on hammassärky</i> (1969) on jälkiäänitetty uusintaversio Erkki Karun samannimisestä mykkäkomediasta. Elokuvan alun dokumenttijakso esittelee 1920-luvun Helsinkiä ja toimii johdantona Karun elokuvan värimateriaalille kuvatulle rekonstruktiolle. Tarinassa perheenisä (Aku Käyhkö) pyrkii eroon hammassärystä, mutta ei uskalla lähteä lääkäriin. Äidin (Naimi Kari) ovelan juonen avulla hammas saadaan poistetuksi. Kokonaisuus alkaa dokumentaarisilla näkymillä 1920-luvun Helsingistä. Kieltolaki vallitsee, liikenne on vilkasta, rakennustoiminta samoin. Helsingin niemi täyttyy uusista kaupunginosista. Kauppatori on nähtävyys talvellakin. Huvielämästä nostetaan esiin pika- ja kaunoluistelua, vapunviettoa, teekkareiden tempauskulkue, yleisurheilukilpailut Eläintarhassa, osanottajana mm. Paavo Nurmi. Pariisin olympialaisista 1924 palaavat urheilijat otetaan vastaan kansallissankareina, sillä Suomi on juostu maailmankartalle. Presidentti Lauri Kristian Relander isännöi Norjan kuninkaan Haakon VII:n valtiovierailua vuonna 1928. Sotilasparaateja järjestetään, Snellmanin patsas paljastetaan. Ravintolaelämää esitellään mm. Kämpissä sekä katkelmilla elokuvista <i>Korkein voitto </i>(1929), <i>Polyteekkarifilmi</i> (1924) ja <i>Suvinen satu </i>(1925). Polyteknikkojen orkesteri Eero Koskimiehen johdolla soittaa "uskallettua tanssimusiikkia". "Huvielämä tunki lonkeronsa kaikkialle", päättyy selostus, "mutta kesken kaiken saattoi iskeä hammassärky, ja näin sen näki ohjaaja Erkki Karu":
Isä on korttipöydässä kolmen kumppanin kanssa soittaen välillä toimistoonsa, missä sihteeri vakuuttaa asioiden sujuvan ilman johtajaakin. Peli keskeytyy, kun yksi miehistä valittaa hammassärkyä. "Mokoman tähden sotket pelin", isä vähättelee, "pienen luupalan tähden huonolla tuulella."
Kotona äiti on valmistanut päivällisen, mutta joutunut hänkin hammassäryn uhriksi. "Pienen luupalan tähden huonolla tuulella", isä irvii jälleen ja tarjoaa sikaria lääkkeeksi. Äiti turvautuu hammaslääkäriin ja pääsee tuskasta, kun taas kotona ruokalevolle asettunut isä herää kesken uniaan - hammassärkyyn.
"Pieni luupala" saa isän kieriskelemään sängyssä, hyppimään lattialla ja pitkin seiniä, kunnes hän muistaa kymmenen litran pirtupullon kassakaapissaan ja juo sen lähes tyhjäksi. Kipu lievittyy tilapäisesti, mutta alkaa jälleen, kun äiti palaa: hän peittelee miehen huovilla ja pieluksilla ja kietoo paksun huivin tämän kaulaan. Mikään ei kuitenkaan auta ja isä alkaa nähdä kauhunäkyjä pirullisesta hammaslääkäristä, joka "kuolettaa hermon" iskemällä häntä lekalla päähän, jyrsii leukaa valtavalla taltalla ja valmistautuu käyttämään pelottavan näköisiä pihtejä.
Isä tuntee jo loppunsa lähestyvän ja valittaa kuumettakin olevan ainakin 60 astetta. Hammaslääkäriin hän ei vieläkään uskalla lähteä, jolloin äiti keksii juonen: hän soittaa hammaslääkärille - jonka potilas puhelun aikana pihistää pirtua ja häipyy - ja pyytää tätä pukeutumaan sairaanhoitajattareksi miehensä ylikäyvän kauhun vuoksi. Vaivihkaa hyssytellen valepukuinen lääkäri onnistuukin miltei ohimennen poistamaan kipeän hampaan. Tuskasta vapautuneena isä alkaa riemukkaan tanssin kaikkien läsnäolijoiden kanssa.
<i>- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.</i>