Nuottakunta jäällä matkalla apajalle: hevosten vetämät seitsemän rekeä ja kymmenkunta kalastajaa. Laskin-avannosta irrotettu jää (jääleippo) työnnetään kiintojään alle apajan ("luoman") ulkopuolelle, nuotan uittoköyttä kuljetetaan, tuurija iskee tuuralla jäähän reikiä, joiden kohdalle jään alla kulkevaa uittoköyttä osutetaan hangon ja koukun avulla. Verkot kumotaan kuormista jäälle ja jamotaan toisiinsa kiinni suurnuotaksi, joka lasketaan veteen. Vahvimmat eli "hevosmiehet" hevosineen rannalla ruoka- ja lepotauolla. Uittomiehet ajavat hevosillaan nuotan suoraksi. Lapurityttö huolehtii keksillään ohutta lapinköyttä ettei se vajoaisi veteen. Kun nuottaa vedetään kohti saatinavantoa (nostoavantoa), taukoköysi pannaan "aaholliin", juoksemaan avannon yli asetetun tuuran varren yli; nuottaa vedetään jäähän ankkuroidulla ja hevosen käyttämällä tynnyripelillä eli hevoskierrolla. Pitkäpiikkiset jääanturat sulatetaan avannossa ja sidotaan jalkoihin. Siulaverkon pääpuu (koirio) ilmestyy saatin-avannon pintaan, pomo (nuottakuningas) lähtee hevosella kiireesti valtaamaan uutta apajaa. Hevosmiehet vetävät hartiavoimin nuottaa tasatahdissa jään päälle. Korkeiden peräverkkojen muodostama pussi, josta silakat nostetaan haaveilla. Jäälle kannetaan havuhakoja, joiden päälle verkot kerätään yöksi. Loppukuvassa kuusenoksalla merkitty tyhjä avanto.